"… totta on vain arvaamattomuus ja paradoksi, ja että muukin on totta kuin paradoksi. Eikä tämä ollut luonnon enempää kuin ihmisluonnonkaan mystiikkaa. Se oli arvaamattomuuden rationalismia. Sattumaan kenties jossain määrin vaikuttavaa toiveitten selektiivisyyttä, pelkojen dynamiikkaa…" (boldaukset Kulttuurikapakan)

Mitä tämä on? Luen romaania ja tulee olo kuin lukisin, jonkun hörhötieteen tenttikirjaa.

Eeva Kilpi on mainio teräväkielinen runoilija, mutta proosa on välillä melkoista puuroa. Häätanhu kertoo takakansitekstin mukaan ihmisen ja luonnon yhteydestä. Miksei siellä varoiteta, että kerronta on kuin suoraan filosofian ensimmäisen vuoden opiskelijan päiväkirjasta?