Aivan kohta se alkaa, jokavuotinen Finlandia-karuselli. Kulttuuritoimittajat ja muut asiasta kiinnostuneet verryttelevät jo sormiaan, jotta voivat kommentoida napakasti, kuinka suuri vääryys on jälleen kerran tapahtunut: mikä teos on jäänyt ilman ehdokkuutta, millaisia outoja painotuksia valintalautakunta on tehnyt ja mitä tämä kaikki merkitsee kirjalliselle kulttuurille. Samalla saa taas joku pohtia, millaista kirjallista keskustelua Suomessa käydään vuonna 2006.

Show alkaa torstaina, jolloin Finlandia Junior -ehdokkaat julkistetaan. Ehdokkaita kommentoitaessa sopii viitata ainakin viime vuonna tapahtuneeseen vääryyteen. Silloinhan lautakunta rajasi valinnan ulkopuolelle muiden muassa fantasiakirjat ja kirjasarjoihin kuuluvat teokset. Voisi olettaa, että tänä vuonna valintalautakunta ei ainakaan möläytä ääneen, millaisia rajauksia se on tehnyt.

Onneksi kommentoinnin rima on asetettu matalalle. Ei tarvitse olla kummoinen kirjoittaja yltääkseen parempaan kuin Aamulehden sunnuntainen Asiat-liite, jossa Pekka Hyvärinen kirjoittaa: "Kirjakauppiaiden ja kustantajien syksyisen Finlandia-rumban ensitahdit soitellaan torstaina, kun ennakkoraati nimeää ehdokkaat vuoden parhaaksi lasten- tai nuortenkirjaksi. Luvassa on taas valikoima tylsiä teoksia, joissa on yleensä myös luotaantyöntävän rumat kannet." – Siis mitä ihmettä! Oliko esimerkiksi viime vuoden voittajateos, Tuula Korolaisen sympaattinen runokirja Kuono kohti tähteä, Pekka Hyvärisen mielestä tylsä teos. Ja tekevätkö muiden muassa Marjo Nygård-Niemistö ja Kristiina Louhi hänen mielestään rumia kuvituksia? Vaikka Hyvärisen teksti olisi tarkoitettu provokaatioksi, se on kökkö sellainen. Hävettää Aamulehden puolesta. Tällainen tekstikö on lehden mielestä järkevää kulttuurikeskustelua?

Kirjoituksen lopussa Hyvärinen laukoo vielä seuraavan perustellun mielipiteen: "Kaunokirjallisuuden Finlandia luovutetaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Jos sitä ei anneta Kjell Westölle, tapahtuu kirkuva vääryys".